Historia
Oulun Valkonauha ry perustettiin 1906. Liiton sihteeri Maria Stenroth (kirjailijanimeltään Marja Salmela) luennoi Oulussa vuosina 1904 ja 1905 valkonauhatyöstä saaden innostuneen vastaanoton. Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin rouva Lydia Hällfors, varapuheenjohtajaksi rouva Venny Braxen, sihteeriksi rouva Eva Almberg ja rahastonhoitajaksi neiti Anna Reding. Yhdistyksen toiminnassa vilahtelevat vuosikymmenten monet oululaisten tuntemat nimet: Sally Heikel, Eine Salonen, Anna Kurimo, Olga Ryselin, Fanny Luukkonen, Aura Parvela ja Lauha Airas.
Alkuaikojen keskeisiä työmuotoja olivat naisten turvakodin ylläpitäminen sekä naispoliisitoimen perustaminen. Turvakoti aloitti toimintansa jo 1907 ja kodissa asui vaikeassa tilanteessa olevia äitejä lapsineen. Jäsenet avustivat lapsia koulutielle ja erityisesti ilman vanhempien tukea olevia autettiin monin tavoin. Valkonauhalaisten aloitteesta saatiin Ouluun naispoliisin vakanssi 1916 ja vakanssin palkkauskuluihin osallistuttiin niin kauan kuin se yhteiskunnan toimesta vakinaistettiin. Keskeinen osa valkonauhatyötä oli myös eläinsuojeluasian esillä pitäminen.
Oulun Valkonauhan yömaja
Oulun Valkonauhan yömaja
Oulun Valkonauha teki yhteistyötä samoihin aikoihin perutetun Nuorten Ystävät ry:n kanssa tehden aloitteen poikakodin perustamisesta Pohjois-Suomeen. Näin sai alkunsa Pohjolan poikakoti, jonka perustamiskustannuksiin Valkonauha osallistui.
Tuiran rukoushuoneessa toimi päiväkodin johtajatar Lilli Heikinheimon ohjaama nuoriso-osasto. Lisäksi nuoriso-osasto ”Sukkapuikot” kokoontui Ainolan lastentarhassa sekä Aleksanterinkodin rukoushuoneessa. Yhdistyksellä oli toiminnassa ompeluseura, jossa valmistuneet tuotteet jaettiin suurperheiden lapsille joululahjoina.
Oulun Valkonauha perusti myös lainakirjaston, jota johti Katri Lehtonen. Kesäisin palkattiin Tuiran kaupunginosaan erityinen puutarhaneuvoja, joka opasti perheitä hyötypuutarhan perustamisessa ja hoidossa. Yhdistyksen aloitteesta perustettiin Ouluun lastensuojelulautakunta ja lääninsairaalan naisten osaston potilaisiin pidettiin yhteyttä. Valkonauhalaiset osallistuivat Suomen Valkonauhaliiton organisoimaan rautatielähetykseen. Se tarkoitti, että jäsenet päivystivät rautatieasemalla pitkän matkan junien saapumisaikoihin ja ohjasivat Ouluun työtä ja asuntoa etsimään tulleita maalaistyttöjä luotettaviin palveluspaikkoihin ja järjestivät heille halpoja ja siistejä yösijoja.
Sotavuosina voimavarat kohdistettiin erilaiseen huoltotyöhön ja valkonauhalaiset olivat usein Vapaan Huollon johtotehtävissä. Vuonna 1936 yhdistys hankki läheltä rautatieasemaa oman talon, Rautatienkatu 13, jossa toimi Naisten yömaja 1960-luvun loppuvuosille asti. Paikka palveli maaseudulta kaupunkiin saapuneita perheenäitejä heidän tarvitessaan edullista majoitusta esimerkiksi lääkärikäyntien ajaksi. Vankeinhoitoyhdistyksen kanssa perustettiin työnvälitystoimisto vapautuneille vangeille. Työnvälitystoimistoa hoitivat Edit Oksa ja Hanna Hieta.
Vuosikymmenten saatossa ovat työmuodot vaihdelleet, mutta edelleen Oulun Valkonauha toimii tämän ajan tarpeiden mukaisesti ohjenuoranaan valkonauhaliikkeen perusajatus, joka on kirjoitettuna Jeesuksen Kultaiseen sääntöön: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.